09/10/2014

IT'S NEVER TOO LATE TO START OVER, NEVER TOO LATE TO BE HAPPY

[1] Palataan ajassa taaksepäin viime perjantaihin ja mun ekaan Oktoberfestiin. Hauskaa oli, paljon olutta ja tanssimista sekä tommonen iso lautasellinen.. mitäköhän toi oli? Jotain vastaavaa kuin mac&cheese, ainakin muiden suomalaisten mukaan. Pääsin mukaan siis yhteen telttaan, josta oli suomalaisporukalla varattu pöytä, syömiset ja juomat. [2] Jotain selfietä hassusti ja kuten saattaa huomata, mulla oli tommonen just hommaan tarkoitettu mekko päällä!

[3] Oon vannonut yhdeksännen luokan luokkaretken jälkeen, että maailmanpyörään en enää ikinä mene. Korkeanpaikankammoisena tuo tuntuu liian hitaalta menolta ja korkeuden kerkeää tajuamaan liian hyvin, mutta humalassa tulee tehtyä aina kaikenlaista :D [4] Nää on niin perinteisiä ja sulosia, aina pitää Saksassa ollessaan yks ostaa!

[5] Koko Oktoberfestalue on täynnä erilaisia kojuja, laitteita ja muuta viihdettä, juuri semmoinen markkinatunnelma ja paaaaljon ihmisiä. Ite tykkäsin meiningistä tuolla ihan kauheasti, vois ens vuonnakin kyllä uskaltautua tulemaan, jos seuraa vaikka löytyis! [6] Meidän pöytä teltassa oli parvella josta näki sitten  sinne alas ja pystyi seuraamaan livebändin soittoa hyvin. Hullua tavallaan, miten noi teltat kaikkine puupöytineen ja parvineen rakennetaan vain Oktoberfestien takia

[7] Vähän känninen junavessaselfie while going back to home [8] Mun kummi sitten tarjoutui ostamaan tälläisen yhden (mikä näitten se nimi nyt on??), se tosin vähän kärsi illan aikana :(

 
[9] Oon päässyt taas kiinni lenkkeilemiseen! Maisemat täällä on upeita ja muistin taas kuin hyvälle tuulelle tosta kyseisestä asiasta tulee. Aikaa on kyllä aina vähän rajallisesti, joten kaiken sovittaminen päiväohjelmaan voi olla joskus hankalaa [10] Heti seuraavana päivänä Oktoberfestin jälkeen (onneks mul ei oo darraa) me käytiin taas vaeltamassa. Hiihtohissit oli ihan hulluja ja voinkin sanoa että tän viikonlopun kiintiö korkeisiin paikkoihin oli täynnä, en oo enää ihan kovin innostunut menemään noihin ton jälkeen..

 
[11] Sunnuntain aktiviteetteihin kuuluin pyöräretki ja sainkin sit selville paremmin kaikkia lenkkeilyreittejä ja muutenkin parempaa kokonaiskuvaa paikasta. Tosissaan, osaan mennä keskustaan ja suunnistaa tässä omakotialueessa, mutta siihen se sitten vähän jääkin [12] Tän kuvan nappasin myöskin vaellusretkellä, pelkäsin kyllä ihan kauheasti että mitä jos tiputan puhelimen.. Mutta voi että kui siistin näköstä tuolla oli illasta kun lähdettiin kotiin päin!

 
[13] Ihana syysruska ja aamuaurinko [14] Odottelin yhtä lapsista uimatreeneistä ja tajusin että mul ei oo ikinä ennen ollut omia kotiavaimia, ehkä se on iha hyvä alkaa opetelle pitämään niistä huolta 19-vuotiaana

 
[15] Kyllä, lukion saksankirjasta opiskelua. Mulla alkoi saksan kurssi siis maanantaina ja stressasin tosta jo ihan kauheasti, kurssi nimittäin oli suunnattu kokeneille aloittelijoille. No, olin sitten loppujenlopuksi ainut, jonka oli pakko puhua englantia ja sitten siinä tyhmänä toistelin iha perusteita opettaja perästä kaikkien muiden kurssilaisten tuijottaessa mua. Ei ollut kaukana itku tossa tilanteessa ja vähän epäilen pärjäänkö tuolla, mutta toinen mahdollisuus olisi ollut mennä kurssille, jossa on viisi tuntia opiskelua ja viitenä päivänä. Ei mulla aika kuitenkaan ihan tommoseen riitä, sen verran on tätä muutakin tekemistä. Saa nähdä, miten ton kanssa nyt käy, kuitenkin opettuksesta ymmärsin ainakin 80% [16] Tässä taas lenkkinäkymää ja tää aamu oli aivan ihana kun huomasi, että vanhatkin ihmiset uskaltautuvat puhumaan englantia, tuntemattomat hymyilevät vastaantullessa ja tervehtivät niinkuin mitkäkin tutut

 
[17] Rakkauspopot ja niiiiiin ihanat jalassa. En oo saanut vieläkään käyttöön mun Saksan tilin pankkikorttia mutta eiköhän se tässä ala käyttöön ottoa vaatia kun Suomen tili alkaa ammottaa tyhjyyttään. Voivoi sitten mun palkkarahoja, oon nähnyt jo niin paljon kaikenlaista mitä voisin ostella, ei taida ainakaan siitä tulla sitten ongelmaa [18] Puolikasnaama ja ootteko muuten huomannut että mustavalkoinen efekti saa kaiken näyttämään aina hieman paremmalta?

Tänään on ollut melkoinen päivä taas. Puoli tuntia arvoin aamulla jaksanko nousta lenkille vai en, mutta lopulta sain itseni liikkeelle ja ulos. Tän jälkeen aloittelin tekemään ruokaa ja pyörin keittiössä seuraavat pari tuntia, samalla kun melkein hölmöläisiin verrattavat muuttomiehet saapuivat tekemään ensimmäiset hommansa (meillä on nimittäin muutto tästä talosta joulun jälkeen). Jotenkin heille oli hankala päästä sisälle kun ulkoportti oli auki ja ovikaan ei lukossa? Ja herroja ihmettelemässä oli vielä neljä. Myös väärään taloon meinattiin meidän kalusteita kantaa jo tosissaan, muuttofirma oli kuulema arvostettu ja hyvämaineinen... Sen jälkeen oonkin vahtinut lapsia, joita on nyt talossa lähemmäs kymmenen? Kaikki mahdolliset naapurit ja kaverit ja tämä on vielä kuulema normaalia. Oon saanut yliannostuksen West Side Storysta ja Muumeista. Ehkä Risto Räppääjästäkin. Vielä illalla pitäisi lähteä saksan kurssille tohon koululle ja ahdistaa jo nyt jos joudun taas puhumaan, voisin mielummin vain kuunnella ja yrittää pysyä kärryillä. Blaah. Mutta joo, tällästä tänään. Huomenna extravapaapäivä !!

02/10/2014

HALLO AUS DEUTSCHLAND

Täällä sitä nyt ollaan! Puoltoistaviikkoa oltu ja voi pojat, meikä on onnellinen!




Perhe jossa siis asun on kummitätini perhe, johon kuuluu kolme poikaa ja sitten vanhemmat. Kummini on suomalainen ja hänen miehensä on saksalainen, joten pojat osaavat sujuvasti molempia kieliä (tosin vaihtavat välillä keskenään saksaan niin ettten ymmärrän yhtään mistään mitään). Tähän perheeseen oli todella mukava tulla, sillä kummini ja hänen miehensä ovat rentoja ja mukavia ja pojat tiesivät minut jo entuudestaan, nyt kaikki vierastuskin alkaa olla poissa. Ajattelin ensin että pojat testaavat minua ja näyttävät kauheimmat temppunsa mutta aika nätisti ovat olleetkin. Tosin eilen illalla tapahtui katastrofi kun äiti lähti ja siinä vedettiin raivarit ja mentiin ulos mököttämään. Onneksi ulkona alkoi ukkostaa niin kiukuttelu unohtui ja pelon pakottamana sitä juostiin sänkyyn ihan nöyränä poikana nukkumaan :D Asun siis pienessä kaupungissa nimeltä Weilheim, noin tunnin matkan päässä Münchenistä. Tää paikka on tosi suloinen ja vanhantyylinen, ja mun mielestä tää asutusalue ja tunnelma täällä on tosi söpö. Täällä (tai ainakin tällä alueella) naapurusto on tosi tärkeä ja suuri osa arkea. Paljon lapsiperheitä, harrastuksia ja koulujuttuja. Naapurit ovat ystäviä ja heidän kanssa suunnitellaankin sitten kaikenlaista ja ollaan melko läheisiä. Ensimmäisinä päivinä muuta en tehnytkään kun kuljin perässä kaikkien tuttujen luona samalla kun mua esiteltiin kaiken maailman ihmisille... 

Eka viikko oli tavallaan tosi rankka mutta oon päässyt nyt hyvin mukaan elämänrytmiin täällä. Tuntuu, että tää maisemanvaihdos ja suuri muutos oli tähän vaiheeseen elämäntilannetta aivan täydellinen ja tekee mulle tosi hyvää. Oon niin paljon onnellisemman olonen ja oon oppinut olla stressaamatta asioista. En osaa selittää sitä, mutta siitä oon satavarma et tää juttu oli mulle vaan postiivinen päätös. Kuulostaa varmaan hirveältä, mutta en edes kaipaan Suomeen. Tottakai kaipaan kavereita ja omia juttuja siellä, mutta enemmän pelkäsin miten tuun sopeutuu. Siitä ei oo olut mitään ongelmaa, oikeastaan ainut asia joka vähän vaivaa on toi kielen osaamattomuus.

No mitäs mä täällä sitten teen? Mun normitehtäviin kuuluu yleisesti keittiön kunnossa pito, ruoan valmistaminen, poikien vahtiminen kun vanhemmat ovat töissä tai muilla asioilla ja myös niiden kanssa päiväkotiin ja harrastuksiin meneminen. Varsinaisesti siivota mun ei tarvitse, koska täällä käy kerran viikossa siivooja luuttuamassa ja imuroimmassa talon. Kerran viikossa matkustamme koko porukalla sitten Müncheniin suomikouluun, joka on siis suunnattu osaksi suomalaisille perheille, joita tällä alueella sitten onkin jonkin verran, koska porukkaa tuolla koulussa on. Siellä jokaiselle ikäryhmälle on oma ryhmänsä ja olen siellä tämän nuorimman pojan kanssa sitten mukana. Vapaa-aikaa mulla on oikeastaan aina kun mitään tehtävää ei ole. Sunnuntait ovat vapaapäiviä ja nyt viime viikolla kävimmekin vaeltamassa vuorilla koko perheen voimin.






Päivät ovat jokainen vähän erilaisia ja täytyy sanoa että viikko-ohjelma on melko hullu! Menoja on ihan kauheasti, sinne ja tänne mutta tuntuu että minusta todella on apua. Olen ollut todella väsynyt päivien jälkeen, herään aamulla kahdenksan aikaan mutta illalla seitsemältä olisin jo valmis menemään nukkumaan. se kyllä yllätti, mutta kai tämä sitten sen verran raskasta on!

Mitäpäs muuta? Saksan kurssi alkaa ensi viikolla ja myös zumbatunneille olen ilmottautunut, joten jotain omaa aktiviteettiäkin on. Ajokortista ei myöskään ole ollut haittaa, sillä olen uskaltautunut täälläkin ajamaan (vaikka ensiksi kauhistelinkin sitä suuresti..). Huomenna olisi reissu Oktoberfesteille ja innolla odotan pääseväni pukemaan mekon, minkä juuri sitä varten hommasin alkuviikosta! Asiaa on enemmän mitä osaan kertoa, mutta juuri nyt toi oma sänky kuulostaa maailman parhaalta paikalta, joten palaillaan :-)

21/09/2014

BYE BYE FINLAND



Viimeinen kokonainen päivä Suomessa, jihuuu! Ei jännitä vielä muuta kun lentokentällä pyöriminen ja se miten mun puhelimen akku tulee kestämään koko päivän. En oo vielä ees pakannut kokonaan, miten mun pitäis onnistua kantamaan elämäni kahteen vaivaiseen matkalaukkuun? Ja selvitä sillä yli puoli vuotta? Katsotaan jos nyt ennen huomisaamua onnistuisin... Mutta hassua, etten oo vieläkään sisäistänyt että huomenna oikeasti lähden. Tuntuu jotenkin uskomattomalle vaikka eihän se oo muuta kun lento toiseen maahan ja that's it. Ehkä sitten sen vasta tajuu kun lentelee pilvien yllä. Tai sitten kun pääsee perille ja saa purettua laukut

Tää viimeinen viikko on näyttänyt mulle taas monia asioita ja lähen periaatteessa ihan tosi hyvällä fiiliksellä tonne. Tuntuu että oon valmis ja se on mulle jotenkin ihan uutta. En oo yleensä ihminen, joka tekee tavallaan näin isoja juttuja. Mulle väliaikainen muutto muualle on iso juttu, mutta tää on ihan mahtava tilaisuus ja haluun nyt kerrankin käyttää sen  hyödyks kun on mahdollista. Tottakai on paljon asioita mitä jään kaipaa täällä ja voin satavarmasti sanoa, että koti-ikävä iskee, mutta onneks on skypet ja muut millä olla yhteydessä ihmisiin ja kaikkeen täällä! Ootan kuitenkin niin innolla sitä, että pääsen viikottain Müncheniin suomi-kouluun, arkirytmiin yleensäkin, puuhaamaan kaikenlaista lasten kanssa, kuulemaan itse kieltä ja opiskelemaankin sitä. Ohjelmaahan multa ei varmasti tuu puuttumaan ja varsinkaan kun kaikki on uutta, joten voin olla ekan viikon jälkeen aika väsynyt...

Mutta niin, tää tulee olemaan todennäköisesti nyt viimeinen rustaus vähään aikaan, koska mä lähden tonne ilman omaa konetta. Toivotaan että mä saan vaikka ekoilla palkkarahoilla semmosen hommattua ja pääsen sitten taas takaisin tännekkin päivittelee. Mutta instagramissa kun meette seurailee pihlxx niin etteköhän te pysy aikalailla perässä et mitä mulle kuuluu. Pysykää kuulolla 

13/09/2014

I'M TRYING TO FIND A WAY TO BE WORTHY. IF NOT TONIGHT , MAYBE TOMORROW

Elämässä tapahtuu ihan kivojakin juttuja. Olen selvinnyt voittajana tosta flunssayskäräkätaudista, h&mltä tilatut jutut oli kerrankin sopivia just eikä melkein, torstaina myös mä sain ajokortin taskuuni (tai no lupalapun vasta!!!) ja tänä aamuna tuli ostettua lennot Saksaan. Viikon päästä maanantaina mun pitäis lennellä sitten tuolla pilvien yllä! Not bad

Mutta ihan hemmetin onnellinen fiilis. Hymyilyttää kun kuuntelen biisejä joiden sanat on kuin jostain sadusta ja naurattaa kun muistelen mitä kaikkee viimesien viikkojen aikana on tapahtunut. Jotenkin en jaksa edes ajatella niitä negatiivisia ja masentavia juttuja tai antaa energiaa niihin. Mun pitäis alkaa varmaan luottaa siihen vaan enemmän, että yleensä asiat järjestyy ja soljuu omalla painollaan.

Tuntuu ihan kun joku palapeli ois saatu kasattua ja kaikki on nyt just silleen kun kuuluukin


08/09/2014

WE RUN FREE WE DON'T SLEEP

Tiiättekö kun ei haluis jonkun hetken ikinä loppuvan?
Meillä oli karkota-pihla-saksaan-bileet
ja en tiiä oliko ne juhlat
koska miksi lähtemistä pitäis juhlia

Nyt on olo flunssanen ja oon väsynyt ja edelleen stressaantunut. Mutta silti tosi onnellinen. Tää viikko taitaa aika lahjakkaasti kulua sohvan uumenissa ja ratin takana, palaillaan kun olen joskus palannut takaisin elävien kirjoihin ja omistan jonkinlaisen elämän!


04/09/2014

I NEVER SEEM TO GET ENOUGH, YOU'RE THE BULLET AND YOU'RE MAKING ME DROP



Voi juku, nyt on jo syyskuu. lähtö Saksaan lähenee ( 2  v i i k k o a ! ! ! ! ) ja ajokortin hankita pitäis suorittaa. Kaiken aikani oon viettänyt salilla, lenkillä ja kavereiden seurassa. En pysynyt terveellisessä elämäntavassa enkä löytänyt itsevarmempaa minääkään. Höh. Stressaan ja stressaan. Oon lukenut vaihtariblogeja ja au pair kokemuksia, ottanu selvää asioista, ja mua alkaa jännittämään aivan kauheasti. Miten mä tiedän mitä tarvitsen mukaani ja miten mä pärjään siellä sitten? Jotenki toivoisin että se pakkauskriisipäivä vaan ei lähenis mutta toisaaltaan oon jo niin innoissani menossa mutta tää toinen jalka on vaan juurtunut suomeen.

Asia, jota pelkään eniten taitaa olla jäähyväisten jättäminen. Tai se että unohtaako ihmiset mut kun mä oon tuolla kaukana enkä täällä. Ja se että tuun itkee. Ja sit häpeilen sitä koska vihaan itkee jonkun nähden. Sitten luultavasti itken vielä vähän lisää. Ihan okei tämmösiä fiiliksiähän on tuntea, mutta tuntuu jotenkin että kaikki on Suomessakin vielä auki ja kesken ja jotenkin levällään, etten mä vaan vielä voi lähteä.

Koko blogi keskittyy tällä hetkellä mun tähän panikointiin lähdöstä mutta koittakaa kestää, mulla ei oo mitään muuta tarinoitavaa.



31/08/2014

DAILY MAKEUP


Tässä onkin aikalailla mulle päivittäiseen käyttöön tarvittavat välineet ja meikit. Aina päivästä ja tilaisuudesta toki riippuen käytössä saattaa olla muitakin tuotteita ja näin, mutta koska tässä kyseessä onkin aivan basic arkimeikki, kovin erikoisia en tarvitse. Iso meikkipaletti, joka toimii mulla varjostusten ja higlightien tekemiseen, virheiden ja ihon tasoittamiseen, kulmakynät kulmiin luonnellisesti, sekä eyeliner ja ripsäri silmämeikkiin ja viimeiseksi lisänä aurinkopuuteri ja kiillon ja punaisuuden häivyttäjä.


Ensin tartun kulmakyniin ja harjoihin, kun mun omat kulmat on luonnostaan niin vaaleat ja hennot. Lisään väriä ja muotoa, koska mielestäni kulmat antavat niin suuren merkityksen koko naaman olemukseen. Tuohon ensimmäiseen kuvaan olen siis vain fiksannut kulmat. Tarvittaessa laitan kiillon ja punaisuuden häivyttäjää poskipäille ja otsalle, mutta helposti tuo unohtuu käytöstä kun ihan pakollista tarvetta ei aina ole.

Kaikkialla yleensä kehotetaan tekemään meikkipohja ensin ja sen jälkeen vasta silmän rajaukset mutta koska itse olen eyelinerin kanssa sellainen sottapytty ja joudun monta kertaa korjaamaan rajauksia, olen tullut tulokseen että parempi tehdä ne ensin ja peittää sitten vahingot. Jos laitan luomiväriä, teen myös sen tässä vaiheessa, juuri sen takia että ne eivät varise sitten valmiin meikkipohjan päälle näin ollen pilaten sitä.


Sen jälkeen aloitan meikkipohjan tekemisen. Allaoleva kuva voi vaikuttaa lähinnä hämmennystä herättävältä, mutta jos yhtään on paneutunut noihin varjostusten ja korostusten tekemisiin, niin tajuaa idean heti! Itse vielä harjoittelen tuota toimenpidettä ja eiköhän jokaisella ole ihan oma tapansa toteuttaa tämä, eli jos kiinnostaa opetella, kannattaa tsekata tämä tutoriaali (ja muita samantyyppisillä hakusanoilla) tuolta youtuben puolelta.


Ideana varjostusten ja highlightien tekemisessä on korostaa siis tiettyjä kohtia, tummemmalla ja vaaleammilla väreillä ja sitten häivyttää ne. Jotkut ohjeet neuvovat peittämään ne, mutta itsestäni on mukavampi heilutella ne häivyksiin sudilla ja henkilökohtaisesti olen huomannut meikin myös pysyvän kevyemmän näköisenä. Tämän takia en käytä myöskään varsinaisesti meikkivoidetta, koska paletin sävyjen avulla saan epätasaisuudet ja virheet piilotettua siinää samalla. 


Tässä on siis lopputulos. Poskipäillä voi havaita tummempaa varjostusta ja kuten sanoin, olen harjoitteluvaiheessa edelleenkin eli jälki ei ole mitään ammattilaisen tasoa. Poskipunaa/ aurinkopuuteria tulee tässä vaiheessa myös sipaistua kevyesti kasvoille. 


Sen jälkeen palataan takaisin silmiin. Ripsien taivutus ja ripsiväri, jonka jälkeen lisään vielä silmän ulkonurkkaan rajauksesta lähtevän viirun tai miski näitä nyt kutsutaan. Omasta mielestäni tää tuo mun silmiin jotaki korostusta ja saa ne näyttämään sirommilta. 


Näin yksinkertainen ja mun jokapäiväinen arkimeikki on valmis. Aikaa tähän menee se 10 minuuttia tai enemmän, mutta koska kovin erikoisia temppuja ei tarvita, lopputuloksesta tulee rento ja silti huoliteltu. Mulla itselläni on hyvälaatuinen iho ja eikä ole sen kanssa mitään ongelmia, joka helpottaa tottakai meikinkin tekemistä ja muutenkin elämää yleisesti. Ihmettelenkin, että epäpuhtauksia ja finnejä ei sen useammin ilmaannu koska en kuitenkaan oo mikään kovin ahkera hoitamaan naamaani kaiken maailman aineilla...

Mulle meikkaaminen on semmonen arkinen asia minkä teen itseni takia tunteakseni itseni varmemmaksi ja vaikka mulla ei ole mitään ongelmaa lähteä käymään jossakin ilman pakkeleita naamassa, on kuitenkin kulmien ja ripsien laitto jonkinlainen must-juttu. Kai se jotenkin liittyy siihen että mun naamaan tulleet kohteliasuudet on liittynyt aina silmiin. Tulee vaan naisellisempi olo ja yksinkertaisesti on vain kivempi olla kun on ees jotain ehostanut. Oon muutenkin aina rakastanut laittautumista, joten en ikinä koe näitä tyttömäisiä velvotteita rasitteiksi. tosin, jos tälläinen fiilis iskee, on sekin ihan okei.