18/11/2014

I'M ONLY GETTING OLDER BABY AND I'VE BEEN THINKING ABOUT YOU LATELY

Oon ihan tajuttoman onnellinen. Tää viikonloppu oli kaikkee mitä mä just tällähetkellä tarvitsin. Parhaat asiat tapahtuu just silloin kun niitä vähiten odottaa ja ei ees tunnu kaipaavan. Se on hullua miten elämä voi joskus alkaa heittää kärrynpyöriä. Tuntuu etten voi tehdä muuta kun hymyillä vaikka välimatkat ja ikävä onkin perseestä.

Sain vihdoin hankittua talvitakin joka on söpö ja kokoa L, korvissa soi uudet biisit ja ehkä vähän ällösöpöt sanoitukset, mutta en voi valittaa. Saksan kurssi loppui eilen vihdoinkin (enkä ees ollut siellä), valitsin kävelyn ulkona sateessa ja pimeässä mut mä pidin siitä koska se muistutti susta. Opin myös ettei kannata lähteä esittelemään kaupunkia jos on pienikin mahdollisuus eksyä itse ja kannattaa aina katsoa ettei lukitse itseään porraskäytävään ja jätä avaimia sisälle. Ei mulla muuta. Mä oon vaan niin pirun onnellinen.

// My heart is full of happiness right now. This weekend was all I needed. So, I met my girlfriend for the first time and I'm so happy about this. It's funny how things happen when you don't even expect them, sometimes life just make really big surprises for you. I feel I can't even stop smiling even distance and missing feeling suck.

Other things, I finally got a winterjacket and totallyy love it! One Direction's new album slays and I'm so relief my German classes finally ended (I really hated to go there bcos teacher was forcing me to talk). I love walking around the city, in the rain bcos it reminds of you and I'm so in love, it's taking over my mind ahaha. But yeah, I'm so happy. Life feels so great for me now.

12/11/2014

TOGETHER WE'RE ALONE AND THERE'S NO OTHER PLACE I'D EVER WANNA GO

Väsy. Kauhea väsymys ja tekis mieli vain kaatua omaan sänkyyn ja käydä untenmaille mutta malttamattomanan odotan tässä vielä yhden lapsen nukahtamista ennen kuin uskallan siirtyä alakertaan siivoamaan keittiötä ja laittamaan koneellisen pyykkiä pyörimään... Onneks mulla on viikonloppu vapaa ja tosi mieluisia suunnitelmia tulossa!

Tää viikko on ollut jotenkin tosi kamala. Päivät on ollut pitkiä, oon viettänyt kauheasti aikaa poikien kanssa ja niin kivaa kun se onkin välillä niin nyt taidetaan olla siinä vaiheessa missä he kokeilevat rajojaan ja mun kärsivällisyyttä. Eilen illalla ei ollut itku kaukana, tuntu että en jaksa enää kuunnella ininää, kitinää ja marisemista, ehkä sittenkin jätän ne hatarat tulevaisuudensuunnitelmat lasten parissa työskentelemisestä pois. Nyt taitaa talvi alkaa tulla tännekkin, aurinkoiset kelit on vähentynyt ja vaatetta on pitänyt alkaa lisäämään (mutta silti nahkatakissa tarkenee!!). Toppaliivin olen jo hommannutkin mutta varsinaisen talvitakin osto voisi olla hyvä juttu... Tosissaan, otin loppujen lopuksi aika vähän vaatetta mukaan että saan täällä sitten mahdollisimman paljon ostella, mutta tota rahaa pitäis laittaa vähän jemmaankin, on nimittäin reissuja ja rahareikiä vielä tulossa... Huomenaamulla vois yrittää nousta vähän aikaisemmin ja painella kaupoille heti kun aukeavat (sormet ristiin että oikeasti jaksan nousta) ja voisin varmaan jutuista mitä oon hommannut niin kasata jossain vaiheessa jotain postausta, vai? Nyt taitaa olla mun aika painella myös nukkumaan, öitä

// Tiredness. That's all I feel right now. I'm waiting kids to fall asleep and blogging at the same time, haha using all my free time to sit behind computer. After that I still should clean up the kitchen and do some laundry.. Can I just go to sleep please?

This week has been terrible, I've been so close to cry, so many times. I'm so tired of listening kids, their yells and screams. But luckily I will have a really relaxing weekend coming ahead! Now I think it's time to close computer so I can get some sleep and wake up tomorrow feeling better, I really should go to center early before work bcos I desperately need a new winter jacket... Nights! 


06/11/2014

LOKAKUU

Hellooooo, pitkästä aikaa! Tulin tajuneeksi että kuukausi on just vaihtunut, eli musta ei oo täällä kuulunut mitään melkein kuukauteen? Hups.


Mistäs aloittaisin? Kuukauden aikana olen kerennyt tapaamaan perheen sukulaisia, kehittynyt siinä, etten panikoi ihan jokaisesta kauppareissusta, rohkaistunut puhumaan eglantia enemmän, yllätävästi rakastunut ja löytänyt upean persoonan elämääni, saanut liput one directionin keikalle KAHDELLE PÄIVÄLLE OH MY GOD, myös tajunnut että tää on pisin aika kymmeneen vuoteen kun oon poissa kotoa, vaeltanut ja nauttinut aurinkoisista keleistä. Mutta joo, arki pyörii normaalisti ja on hellyttävää huomata, kuinka pojat ovat kiintyneet muhun. Roikkuvat mussa, pelleilevät, vaativat lukemaan illalla (ohitin tässä hommassa jopa isovanhemmat) ja ihmettelevät suuresti jos pihla ei lähdekään jonnekkin mukaan, jotenkin niin suloista.

- "Mitä juomia sä et tykkää juoda?"
- "No en ainakaan maitoa, kahvia ja omenamehua
- "Mutta sä juot paljon teetä"
- "Ja Radleria!"
- "Viiniäkin"

sitä ei ikinä tajua kuinka paljon ne lapset huomio sun käytöstä ja tässäkin tapauksessa kuinka paljon ne tietää siitä mitä juon ja mitä en...

Kaikki täällä tuntuu kodilta. Jotenkin on tosi hankalaa kuvitella mua Suomeen, tai että juuri tällä hetkellä olisin siellä. Oon niin tottunut heräämään täältä ja asumaan täällä, se on jotenkin hassua. Tällä hetkellä oon kipee, tukossa ja olo on kurja, teekuppi sekä keittolautanen tuntuu ihan pelastukselta. Voisin kans mennä nukkumaan pian, joten palaillaan toivottavasti mahdollisimman pian uusien juttujen kanssa :-)

// Heyyyy, I'm back! I think. Well, haven't been here for a while but let's see what has happened in my life. Everything here feels like a home now, and atm I'm sick bcos I caught cold or something. I've met relatives (I was panicking about that soooo much), talked more English, been more brave with my mall adventures haha, found one amazing person to my life, fell in love and got tickets to see One Direction for two days! So, it's all good. Kids are really starting to like me and that's so nice to thing see, that they really love to spend time with me and do things with me.

Right now I couldn't even imagine myself to Finland and that's kinda funny bcos I've been living there for 19 years. But anyway, I'm so glad everything is fine, I think I'll be posting something still on this week. Now it's time to bed! :)



09/10/2014

IT'S NEVER TOO LATE TO START OVER, NEVER TOO LATE TO BE HAPPY

[1] Palataan ajassa taaksepäin viime perjantaihin ja mun ekaan Oktoberfestiin. Hauskaa oli, paljon olutta ja tanssimista sekä tommonen iso lautasellinen.. mitäköhän toi oli? Jotain vastaavaa kuin mac&cheese, ainakin muiden suomalaisten mukaan. Pääsin mukaan siis yhteen telttaan, josta oli suomalaisporukalla varattu pöytä, syömiset ja juomat. [2] Jotain selfietä hassusti ja kuten saattaa huomata, mulla oli tommonen just hommaan tarkoitettu mekko päällä!

[3] Oon vannonut yhdeksännen luokan luokkaretken jälkeen, että maailmanpyörään en enää ikinä mene. Korkeanpaikankammoisena tuo tuntuu liian hitaalta menolta ja korkeuden kerkeää tajuamaan liian hyvin, mutta humalassa tulee tehtyä aina kaikenlaista :D [4] Nää on niin perinteisiä ja sulosia, aina pitää Saksassa ollessaan yks ostaa!

[5] Koko Oktoberfestalue on täynnä erilaisia kojuja, laitteita ja muuta viihdettä, juuri semmoinen markkinatunnelma ja paaaaljon ihmisiä. Ite tykkäsin meiningistä tuolla ihan kauheasti, vois ens vuonnakin kyllä uskaltautua tulemaan, jos seuraa vaikka löytyis! [6] Meidän pöytä teltassa oli parvella josta näki sitten  sinne alas ja pystyi seuraamaan livebändin soittoa hyvin. Hullua tavallaan, miten noi teltat kaikkine puupöytineen ja parvineen rakennetaan vain Oktoberfestien takia

[7] Vähän känninen junavessaselfie while going back to home [8] Mun kummi sitten tarjoutui ostamaan tälläisen yhden (mikä näitten se nimi nyt on??), se tosin vähän kärsi illan aikana :(

 
[9] Oon päässyt taas kiinni lenkkeilemiseen! Maisemat täällä on upeita ja muistin taas kuin hyvälle tuulelle tosta kyseisestä asiasta tulee. Aikaa on kyllä aina vähän rajallisesti, joten kaiken sovittaminen päiväohjelmaan voi olla joskus hankalaa [10] Heti seuraavana päivänä Oktoberfestin jälkeen (onneks mul ei oo darraa) me käytiin taas vaeltamassa. Hiihtohissit oli ihan hulluja ja voinkin sanoa että tän viikonlopun kiintiö korkeisiin paikkoihin oli täynnä, en oo enää ihan kovin innostunut menemään noihin ton jälkeen..

 
[11] Sunnuntain aktiviteetteihin kuuluin pyöräretki ja sainkin sit selville paremmin kaikkia lenkkeilyreittejä ja muutenkin parempaa kokonaiskuvaa paikasta. Tosissaan, osaan mennä keskustaan ja suunnistaa tässä omakotialueessa, mutta siihen se sitten vähän jääkin [12] Tän kuvan nappasin myöskin vaellusretkellä, pelkäsin kyllä ihan kauheasti että mitä jos tiputan puhelimen.. Mutta voi että kui siistin näköstä tuolla oli illasta kun lähdettiin kotiin päin!

 
[13] Ihana syysruska ja aamuaurinko [14] Odottelin yhtä lapsista uimatreeneistä ja tajusin että mul ei oo ikinä ennen ollut omia kotiavaimia, ehkä se on iha hyvä alkaa opetelle pitämään niistä huolta 19-vuotiaana

 
[15] Kyllä, lukion saksankirjasta opiskelua. Mulla alkoi saksan kurssi siis maanantaina ja stressasin tosta jo ihan kauheasti, kurssi nimittäin oli suunnattu kokeneille aloittelijoille. No, olin sitten loppujenlopuksi ainut, jonka oli pakko puhua englantia ja sitten siinä tyhmänä toistelin iha perusteita opettaja perästä kaikkien muiden kurssilaisten tuijottaessa mua. Ei ollut kaukana itku tossa tilanteessa ja vähän epäilen pärjäänkö tuolla, mutta toinen mahdollisuus olisi ollut mennä kurssille, jossa on viisi tuntia opiskelua ja viitenä päivänä. Ei mulla aika kuitenkaan ihan tommoseen riitä, sen verran on tätä muutakin tekemistä. Saa nähdä, miten ton kanssa nyt käy, kuitenkin opettuksesta ymmärsin ainakin 80% [16] Tässä taas lenkkinäkymää ja tää aamu oli aivan ihana kun huomasi, että vanhatkin ihmiset uskaltautuvat puhumaan englantia, tuntemattomat hymyilevät vastaantullessa ja tervehtivät niinkuin mitkäkin tutut

 
[17] Rakkauspopot ja niiiiiin ihanat jalassa. En oo saanut vieläkään käyttöön mun Saksan tilin pankkikorttia mutta eiköhän se tässä ala käyttöön ottoa vaatia kun Suomen tili alkaa ammottaa tyhjyyttään. Voivoi sitten mun palkkarahoja, oon nähnyt jo niin paljon kaikenlaista mitä voisin ostella, ei taida ainakaan siitä tulla sitten ongelmaa [18] Puolikasnaama ja ootteko muuten huomannut että mustavalkoinen efekti saa kaiken näyttämään aina hieman paremmalta?

Tänään on ollut melkoinen päivä taas. Puoli tuntia arvoin aamulla jaksanko nousta lenkille vai en, mutta lopulta sain itseni liikkeelle ja ulos. Tän jälkeen aloittelin tekemään ruokaa ja pyörin keittiössä seuraavat pari tuntia, samalla kun melkein hölmöläisiin verrattavat muuttomiehet saapuivat tekemään ensimmäiset hommansa (meillä on nimittäin muutto tästä talosta joulun jälkeen). Jotenkin heille oli hankala päästä sisälle kun ulkoportti oli auki ja ovikaan ei lukossa? Ja herroja ihmettelemässä oli vielä neljä. Myös väärään taloon meinattiin meidän kalusteita kantaa jo tosissaan, muuttofirma oli kuulema arvostettu ja hyvämaineinen... Sen jälkeen oonkin vahtinut lapsia, joita on nyt talossa lähemmäs kymmenen? Kaikki mahdolliset naapurit ja kaverit ja tämä on vielä kuulema normaalia. Oon saanut yliannostuksen West Side Storysta ja Muumeista. Ehkä Risto Räppääjästäkin. Vielä illalla pitäisi lähteä saksan kurssille tohon koululle ja ahdistaa jo nyt jos joudun taas puhumaan, voisin mielummin vain kuunnella ja yrittää pysyä kärryillä. Blaah. Mutta joo, tällästä tänään. Huomenna extravapaapäivä !!

// As you can see, not really much to post about! First pics are from Oktoberfest, I had so much fun and well, bcos I was drunk I went to big wheel too (even I'm scared of high places). I've been starting to jog again more and it's so fun and relaxing here bcos landescape is so beautiful and weather is still amazing. I've been doing some trips with the family too, by bike and walking too, like on Sunday when we went to hiking. It's been so fun time here and I'm really looking forward for these next months! I feel so lucky bcos tomorrow I have extra day off, ah how I've needed that...

02/10/2014

HALLO AUS DEUTSCHLAND

Täällä sitä nyt ollaan! Puoltoistaviikkoa oltu ja voi pojat, meikä on onnellinen!




Perhe jossa siis asun on kummitätini perhe, johon kuuluu kolme poikaa ja sitten vanhemmat. Kummini on suomalainen ja hänen miehensä on saksalainen, joten pojat osaavat sujuvasti molempia kieliä (tosin vaihtavat välillä keskenään saksaan niin ettten ymmärrän yhtään mistään mitään). Tähän perheeseen oli todella mukava tulla, sillä kummini ja hänen miehensä ovat rentoja ja mukavia ja pojat tiesivät minut jo entuudestaan, nyt kaikki vierastuskin alkaa olla poissa. Ajattelin ensin että pojat testaavat minua ja näyttävät kauheimmat temppunsa mutta aika nätisti ovat olleetkin. Tosin eilen illalla tapahtui katastrofi kun äiti lähti ja siinä vedettiin raivarit ja mentiin ulos mököttämään. Onneksi ulkona alkoi ukkostaa niin kiukuttelu unohtui ja pelon pakottamana sitä juostiin sänkyyn ihan nöyränä poikana nukkumaan :D Asun siis pienessä kaupungissa nimeltä Weilheim, noin tunnin matkan päässä Münchenistä. Tää paikka on tosi suloinen ja vanhantyylinen, ja mun mielestä tää asutusalue ja tunnelma täällä on tosi söpö. Täällä (tai ainakin tällä alueella) naapurusto on tosi tärkeä ja suuri osa arkea. Paljon lapsiperheitä, harrastuksia ja koulujuttuja. Naapurit ovat ystäviä ja heidän kanssa suunnitellaankin sitten kaikenlaista ja ollaan melko läheisiä. Ensimmäisinä päivinä muuta en tehnytkään kun kuljin perässä kaikkien tuttujen luona samalla kun mua esiteltiin kaiken maailman ihmisille...  

Eka viikko oli tavallaan tosi rankka mutta oon päässyt nyt hyvin mukaan elämänrytmiin täällä. Tuntuu, että tää maisemanvaihdos ja suuri muutos oli tähän vaiheeseen elämäntilannetta aivan täydellinen ja tekee mulle tosi hyvää. Oon niin paljon onnellisemman olonen ja oon oppinut olla stressaamatta asioista. En osaa selittää sitä, mutta siitä oon satavarma et tää juttu oli mulle vaan postiivinen päätös. Kuulostaa varmaan hirveältä, mutta en edes kaipaan Suomeen. Tottakai kaipaan kavereita ja omia juttuja siellä, mutta enemmän pelkäsin miten tuun sopeutuu. Siitä ei oo olut mitään ongelmaa, oikeastaan ainut asia joka vähän vaivaa on toi kielen osaamattomuus.

No mitäs mä täällä sitten teen? Mun normitehtäviin kuuluu yleisesti keittiön kunnossa pito, ruoan valmistaminen, poikien vahtiminen kun vanhemmat ovat töissä tai muilla asioilla ja myös niiden kanssa päiväkotiin ja harrastuksiin meneminen. Varsinaisesti siivota mun ei tarvitse, koska täällä käy kerran viikossa siivooja luuttuamassa ja imuroimmassa talon. Kerran viikossa matkustamme koko porukalla sitten Müncheniin suomikouluun, joka on siis suunnattu osaksi suomalaisille perheille, joita tällä alueella sitten onkin jonkin verran, koska porukkaa tuolla koulussa on. Siellä jokaiselle ikäryhmälle on oma ryhmänsä ja olen siellä tämän nuorimman pojan kanssa sitten mukana. Vapaa-aikaa mulla on oikeastaan aina kun mitään tehtävää ei ole. Sunnuntait ovat vapaapäiviä ja nyt viime viikolla kävimmekin vaeltamassa vuorilla koko perheen voimin.






Päivät ovat jokainen vähän erilaisia ja täytyy sanoa että viikko-ohjelma on melko hullu! Menoja on ihan kauheasti, sinne ja tänne mutta tuntuu että minusta todella on apua. Olen ollut todella väsynyt päivien jälkeen, herään aamulla kahdenksan aikaan mutta illalla seitsemältä olisin jo valmis menemään nukkumaan. se kyllä yllätti, mutta kai tämä sitten sen verran raskasta on!

Mitäpäs muuta? Saksan kurssi alkaa ensi viikolla ja myös zumbatunneille olen ilmottautunut, joten jotain omaa aktiviteettiäkin on. Ajokortista ei myöskään ole ollut haittaa, sillä olen uskaltautunut täälläkin ajamaan (vaikka ensiksi kauhistelinkin sitä suuresti..). Huomenna olisi reissu Oktoberfesteille ja innolla odotan pääseväni pukemaan mekon, minkä juuri sitä varten hommasin alkuviikosta! Asiaa on enemmän mitä osaan kertoa, mutta juuri nyt toi oma sänky kuulostaa maailman parhaalta paikalta, joten palaillaan :-)

// I've been here for a week and a half and gosh I'm so happy! The family with who I'm living is my godmom's family. She's Finnish but her husband is German and they have 3 kids. Boys can speak Finnish perfectly so there's no problem with talking bcos I can't speak German... I live in a little city called Weilheim and for now what I've seen I can say it seems really sweet and cute place.

The first week was kinda hard for me but it takes some time to get used to everything. Basically I cook, clean and do all kind of housework to help my godmom and her family. Some days are really busy and after 9pm I'm so happy I can finally meet my bed and fall asleep haha. What else? Next week I'll start to take German lessons and zumba classes will also start. Tomorrow I'm going to visit Oktoberfest for the first time in my life, so excited about that! I would have so much to tell right now but I think it's best for me to get some sleep so bye :)